Sara2Better's Journal, 18 Aug 18

Kulttuurieroja varmasti osaltaan. Mulle ei kukaan enää tuputa mitään, lapsuuskodissa aina tuputettiin, oli paino mikä vaan. Kai se on ollut sitä ruualla rakastamista & huolenpitoa. Mä oon kaikille höpissyt mun syömisistä varmaan väsymiseen asti, joten kukaan ei odotakaan, että söisin mitään tai että mulle joku ruoka sopisi. 😆 

täällä kyllä sellainen sakki joka aina muistaa höystää toisiaan että syö, syö, ota, ota Ihan sama onko henkilö minkä kokoinen tahansa niin tuputtaminen on taattua 

Meillä on ollut tapana aterioida ison perheen kanssa kaikki yhdessä. Olen joutunut sen tuputtamisen takia jäämään pois yhteisiltä aterioita. Meillä kotona juhlittiin aina ruoalla. Karkeilla ja herkuilla palkittiin.  

osa lähipiiristäni on valitettavasti kateellisia tai sitten he eivät vain koe pystyvänsä antamaan positiivista palautetta. "Hauskin kehu" oli että no vaikka olet mua laihempi niin olen kuitenkin sua pienempi🤣🤣🤣Poika on ollut tosi kannustava 

Tuputtaminen on tuttua. Harmitti kun olin erikseen sanonut että vältän herkkuja ja sitten niitä rahdattiin kaksin käsin "no ei se nyt haittaa jos vähän"... Todella inhottava tunne ja tilanne. Toisaalta niitäkin läheisiä on jotka osaavat tukea tunkeutumatta kuitenkaan yli näkymättömien henkisten rajojen.  

Juu, tuo "ei se nyt haittaa, jos vähän..." on niin tuttua. Minulla ainakin näin alkuun haittaa hirveästi, jos syön jotain epäterveellistä minulle. Tulee heti sellainen epäonnistunut olo, kun ei ole kunnon järki vielä mukana tässä elämäntapamuutoksessa.  

Meillä siis vielä ajatellaan, että pyöreys ja lihavuus on kaunista. Miksi kukaan haluaa olla laiha ja ruma 😂 Minä, minä, minä!🙋 

Jep. Aloitin itse vegekokeilut jo 90-luvulla teininä ja siitä asti oon kuullu vinoilua, vitsejä, haukkuja, ym. tasaiseen tahtiin. Parkkiintuu ainakin nahka olemaan välittämättä muusta, kuin omasta hyvinvoinnista. Tsemppiä kovasti ja lippu vain korkealla💪! 

Tuttua. 

Ei onneksi ole tuollasta mutta vanhemmat sukulaiset huomauttelee painon putoamisesta että luuviulut ei oo nättejä jne. mut ei se mua haittaa. Lähipiiri on kannustava, kenelle oon puhunu projektista, eivät osta herkkuja jne. mutta onpas inhottavaa jos joku tahallaan tekee tuommosta 😕 kateellinen? 

Meidän äiti se on ollut sellainen ruuallarakastaja niin kauan kuin mihin omat muistikuvat ulottuvat; pyynnöt siitä ettei kantaisi meille herkkuja eikä ostaisi minulle varta vasten monen sortin gluteenitonta kahvileipää kaikuivat kuuroille korville aina siihen asti kunnes oli ns. tosi kyseessä eli polviongelmat alkoivat. Nyt ei enää tuputa eikä martyrisoi jos ei hänen tekemät herkut kelpaa. Toki olen aiemmin itse laittanut ruuan suuhuni eli vikaa minussa. Olisin voinut valita pahoittavani hänen mielensä kerran ja puhunut suuni puhtaaksi - toki en tiedä olisiko auttanut. Asutaan tosi lähekkäin ja nähdään ns. koko ajan.  

Voi hitto miten katalaa 😤